Noh... taas on aikaa kulunut ja vähän uutta olen saanut aikaiseksi.

Olen innostunut kokeilemaan lankakukkasia sillä merkillisellä laitteella, jonka sain lainaksi yhdeltä kansalaisopiston opiskelijalta. Muovipyörylällä tehdyt kukkaset olivat muotia joskus villillä 70-luvulla ja kukkien kieputtamisen myötä olen palannut lapsuuden tunnelmiin. Mahtavaa!!

Toiseksi olen vihdoin ja viimein saanut itsestäni irti sen verran, että olen tehnyt niinikokeiluija kouluun. Tein muutamia jo keväällä, kun koulut loppuuivat, mutta niinen käsittely oli minusta aika inhottavaa ja kesällä homma ei edistynyt. Nyt olen koittanut voittaa vastenmielisyyttäni ja kuvassa olevan vadin lisäksi olen tehnyt pahvikehyksessä kudotun tilkun ja rautalangan ympärille kieputetun niinikukan. Niini tuntuu edelleen yhtä inhottavalta sormissa... Töiden tekeminen oli silti melkein kivaa. Kuvia töistäni ei valitettavasti tähän hätään ole tiedossa, sillä kuvasin kyllä työt, mutta unohdin kamerani kummipojan synttäreille... Ehkä kestän huomiseen ilman sitä ;-)

Olen myös tehnyt itselleni larppiasun, jota ehdin jo lauantaina käyttääkin aidossa tilanteessa. Olin larppaamassa koulun virkistystoiminnan kurssin kanssa ja kokemus oli todella... mieltä avartava. En ole ikinä edes hurjimmissa kuvitelmissani ajatellut larppaavani, mutta nyt tuntuu, että voisin kokeilla joskus toisenkin kerran. Ihan ensi viikolla en lähtisi vielä uudelleen, mutta ehkä puolen vuoden päästä.

Nyt mielessä siintää pari juttua, joita pitäisi huomenna pakosti tehdä. Yksi on ommeltu onnittelukortti
porukkalahjan mukaan ja toinen on rottinkikori. Lisäksi olisi parit ompelu/kirjontatyöt, jotka ovat jääneet tuohon keikkumaan. Illalla olisikin sitten tiedossa kauran lapiontia kolmisen tuntia, joten katsotaan jaksanko sen jälkeen vielä kirjoittaa tai tehdä yleensäkään mitään.