Noh... taas on aikaa kulunut ja vähän uutta olen saanut aikaiseksi.
Olen innostunut kokeilemaan lankakukkasia sillä merkillisellä
laitteella, jonka sain lainaksi yhdeltä kansalaisopiston opiskelijalta.
Muovipyörylällä tehdyt kukkaset olivat muotia joskus villillä
70-luvulla ja kukkien kieputtamisen myötä olen palannut lapsuuden
tunnelmiin. Mahtavaa!!
Toiseksi olen vihdoin ja viimein saanut itsestäni irti sen verran, että
olen tehnyt niinikokeiluija kouluun. Tein muutamia jo keväällä, kun
koulut loppuuivat, mutta niinen käsittely oli minusta aika inhottavaa
ja kesällä homma ei edistynyt. Nyt olen koittanut voittaa
vastenmielisyyttäni ja kuvassa olevan vadin lisäksi olen tehnyt
pahvikehyksessä kudotun tilkun ja rautalangan ympärille kieputetun
niinikukan. Niini tuntuu edelleen yhtä inhottavalta sormissa... Töiden
tekeminen oli silti melkein kivaa. Kuvia töistäni ei valitettavasti
tähän hätään ole tiedossa, sillä kuvasin kyllä työt, mutta unohdin
kamerani kummipojan synttäreille... Ehkä kestän huomiseen ilman sitä ;-)
Olen myös tehnyt itselleni larppiasun, jota ehdin jo lauantaina
käyttääkin aidossa tilanteessa. Olin larppaamassa koulun
virkistystoiminnan kurssin kanssa ja kokemus oli todella... mieltä
avartava. En ole ikinä edes hurjimmissa kuvitelmissani ajatellut
larppaavani, mutta nyt tuntuu, että voisin kokeilla joskus toisenkin
kerran. Ihan ensi viikolla en lähtisi vielä uudelleen, mutta ehkä
puolen vuoden päästä.
Nyt mielessä siintää pari juttua, joita pitäisi huomenna pakosti tehdä. Yksi on ommeltu onnittelukortti
porukkalahjan mukaan ja toinen on rottinkikori. Lisäksi olisi parit
ompelu/kirjontatyöt, jotka ovat jääneet tuohon keikkumaan. Illalla
olisikin sitten tiedossa kauran lapiontia kolmisen tuntia, joten
katsotaan jaksanko sen jälkeen vielä kirjoittaa tai tehdä yleensäkään
mitään.
sunnuntai, 18. syyskuu 2005