Linografiikka oli ainoa, mitä olin kokeillut aikaisemmin jonkin verran, mutta syväpainomenetelmät olivat minulle aivan uusia. En ihan hirveästi innostunut kuivaneulasta, sain siitä lähinnä käteni kipeäksi. Lopputulos oli kyllä mukavan näköinen, mutta ei suhteessa nähtyyn vaivaan. Etsaus oli mielenkiintoista, mutta ehkä jonkin verran liian suoraviivaista minun makuuni...
Kunnes sitten pääsimme akvatintaan ja pääsin lakkaamaan ja syövyttämään ja lakkaamaan ja syövyttämään ja lakkaamaan ja syövyttämään... Oli muuten tosi jännää ja juuri niin ihanaa, kuin olen haaveissani kuvitellut. Kun vielä lopputulos on pehmeä ja vivahteikas, niin mitämuuta vielä voi tekniikalta toivoa.
Nyt suurin huolenaiheeni on se, miten pystyn jatkamaan harrastustani. Levyjen valmitaminen onnistuu varmasti kotonakin mutta ilman grafiikkaprässiä ei vedostus onnistu. Tiedän pari paikkaa, jossa voin käydä vedostamassa, mutta en vielä ole varma, mikä olisi järkevintä. Päässä pörrää ideoita ja muutama kuparilevykin on odottamassa sopiva hetkeä. Kurssilla tekemilläni levyillä ehdin vedostaa kaikkiaan 15 työtä ja se oli ihan liian vähän. :)
Tässä vielä ensimmäinen akvatintakokeiluni:
