Eipä taas kauan kestänyt löytää uutta ja ihanaa höyrähdyksen kohdetta.
Tänään alkoi olki- ja helmipunontakurssi, joka tietysti on täynnä
vakavaa riippuvuutta ja järjetöntä innostusta aiheuttavaa materiaalia.
Suurin riemunaihe oli se, että löysin opettajalta ohjeen lastunauhasta
tehtyyn kalaan. Minulla on ollut jo pitkään makuuhuoneen seinällä
roikkumassa pussi, jossa on aivan mielettömän upea kalamobile.
Lapsuudenkotini naapurin setä askarteli sellaisia. Olen lapsesta asti
ihaillut sitä ja tahtonut oppia tekemään niitä kaloja. Kerran jopa
purin vähän matkaa yhtä ylimääräistä kalaa, mutta en ikinä osannut
koota sitä uudelleen. Nyt aion mahdollisimman pian ryhtyä kokeilemaan
kalan vääntelyä, mutta aikaisintaan ensi viikolla.
Olkitöiden teko on minulle aika uusi juttu. Jotain pientä olen joskus
väsännyt ja muistelen jopa tehneeni pienen himmelin lapsena. Nyt yritän
keskittyä sellaisiin juttuihin, joita en ole ennen kokeillut...
Katsotaan, mihin homma kehittyy.
keskiviikko, 2. marraskuu 2005