Eipä taas kauan kestänyt löytää uutta ja ihanaa höyrähdyksen kohdetta. Tänään alkoi olki- ja helmipunontakurssi, joka tietysti on täynnä vakavaa riippuvuutta ja järjetöntä innostusta aiheuttavaa materiaalia.

Suurin riemunaihe oli se, että löysin opettajalta ohjeen lastunauhasta tehtyyn kalaan. Minulla on ollut jo pitkään makuuhuoneen seinällä roikkumassa pussi, jossa on aivan mielettömän upea kalamobile. Lapsuudenkotini naapurin setä askarteli sellaisia. Olen lapsesta asti ihaillut sitä ja tahtonut oppia tekemään niitä kaloja. Kerran jopa purin vähän matkaa yhtä ylimääräistä kalaa, mutta en ikinä osannut koota sitä uudelleen. Nyt aion mahdollisimman pian ryhtyä kokeilemaan kalan vääntelyä, mutta aikaisintaan ensi viikolla.

Olkitöiden teko on minulle aika uusi juttu. Jotain pientä olen joskus väsännyt ja muistelen jopa tehneeni pienen himmelin lapsena. Nyt yritän keskittyä sellaisiin juttuihin, joita en ole ennen kokeillut... Katsotaan, mihin homma kehittyy.