Olin viikonloppuna pitämässä kurssia Kapiokirstuyhdistykselle. Aiheena oli neulakinnas ja haarukkavirkkaus. Molemmat lajit olivat sellaisia, joita olin tehnyt aikaisemmin, neulakinnasta jopa opettanut joskus, mutta yllättävän paljon etukäteistyötä kurssi teetti. Varsinkin haarukkavirkkaus innosti kovasti ja tein lapsen valitsemista langoista pitkän suorakulmaisen huivin, tässä lähikuva neuloksesta.

Neulakinnastekniikan kanssa kävikin aika hauskasti. Olen tehnyt sitä sen verran, että kuvittelin osaavani. Olin kuitenkin aina miettinyt, miten ihmeessä saisin pidettyä peukalon lenkkien sisällä, että neuloksesta tulisi pehmoista, eikä liian kireää. Nyt sitten selailin kaikkia lähteitäni ja kun syvennyin (jälleen kerran) katsomaan videopätkää, niin oivalsin tekniikan!! Tajusin, miten silmukan saa tehtyä yhdellä kertaa ja sormella on koko ajan kolme silmukkalenkkiä. Siitä riehaantuneena olenkin sitten tehnyt vähän sitä ja tätä ja työn nopeuskin kasvoi ihan hurjasti. Kun vielä löysin enkun kielisin neulakinnaslistan ja sen mielettömän mahtavan kuvagallerian, olen aivan innoissani.

Mutta kuten aina, taas tosielämä jyrää käsityöharrastuksen yli ja loppuviikon valmistelen äidin syntymäpäiväjuhlia. Parasta kerätä langat tarpeeksi hyvään piiloon, että en vahingossa ryhdy tekemään jotain ihmeellistä ja unohda siivota ja leipoa.