...kun ensin on vähän huilannut.

Näin ainakin kerrottiin yhdessä äidin saamassa onnittelukortissa. Ehkä se sopisi jopa meille vähän alle 80-vuotiaillekin toisinaan tämän kaiken kiireen keskellä.

Tänään olen kyllä tosiaan levännyt aika onnistuneesti koko aamupäivän ja katselin jopa telkkarista kyläsairaalaa (toivottavasti en jää koukkuun). Ihan toimettomana en sentään siinä rötköttänyt, vaan sain tehtyä Suuren Käsityölehden haarukkavirkkaushuivista kaksi ensimmäistä kerrosta. Värinä on kirkkaan sininen Sandnesgarnin Kitten mohair ja tulos oli ainakin omasta mielestäni tosi kaunis.

Sain myös neulakintaat valmiiksi ja laukkukin on jo aika pitkällä. Sellaista se on tämän talon emännän joutilaisuus ;-) En oikein osannut tarttua vielä mihinkään isompaan juttuun, sillä talo on juhlien jälkeen siisti ja äiti jätti kukista osan meille hoitoon. Olen siis vain leikkinyt kotirouvaa ja hoidellut hienoja kukka-asetelmia haarukkavirkkauksen lomassa.

Illalla ehdin kyllä vielä vähäksi aikaa töihin. Tänään oli kevään viimeinen lasten käsityökerho ja oli haikeaa hyvästellä lapset, sillä kenelläkään ei ollut yhtään keväinen mieli. Lapsilla olisi ollut intoa vaikka muille jakaa, toivottavasti syksyllä jatkaessamme on sama fiilis. Saan opettaa tätä samaa ryhmää kolme vuotta ja oikein hyvältä tuntuu työskennellä reippaan ja innokkaan ryhmän kanssa. Lapset ovat iältään 7-10-vuotiaita.