Tunnen taas tosissaan tehneeni työtä, kun lihaksia särkee, nilkat on hellinä, käsivarret kipeät, tukassa hyppii hämähäkkejä ja jo kolmas vaatekerta tänään on matkalla pesukoneeseen. Olen istuttanut kuusia jyrkän mäen laelle. Muuten työ ei ollut erityisen raskasta tai vaikeaa, mutta taimipussit piti kantaa sinne, sillä sinne korkealle perimmäiseen nurkkaan ei ollut mitään tietä. Huvittavaa oli se, että lapsetkin tulivat auttamaan kantamisessa mutta kannoimme lopulta useita pusseja liikaa ylös ja saimme raahata ne samaa reittiä myös alas...

Tässä kuusen taimi elämänsä alkuvaiheessa, muutaman vuoden päästä jo kenties oikean pienen puun näköinen.


Metsästä löytyi myös tällainen hauskan näköinen kivi. Se on halkaisijaltaan jotain vähän vajaan metrin.


Illalla vielä isututuksen jälkeen päätin vihdoin käyttää hetken raivaten viidakkoa, jota yleensä kutsutaan nurmikoksi. Kevään muut puuhat ovat vieneet aikaa ja talon ympärillä kasvaa todellinen pöheikkö. Onneksi sain äitienpäivälahjaksi työnnettävän siimaleikkurin, jolla sitten huristelin Alituvan edustan nurmikon kohtuulliseen kuntoon. Parin päivän päästä on varmaan tarpeen leikata se ruohonleikkurilla, mutta ei tulos nytkään ole hirmuisen huono. Muut nurmikot saavat vielä odottaa vuoroaan.

Meidän keittiön portaiden päällä on kolme pääskysen pesää. Linnut ovat uskomattoman taitavasti muuranneet savesta seiniä pesään ja laitan jossain vaiheessa kuvia pesistä. On hauska, miten nopeasti ne ovat tottuneet siihen, että kuljemme koko ajan ovesta ja pidämme ääntä niiden kodin nurkilla. Alussa ne syöksyilivät päidemme yli ja yrittivät selvästi hätyyttää meitä pois, mutta nyt ne ovat alistuneet tosiasioihin ja elämme suhteellisen rauhallisesti rinnakkain. Ainoa todellinen haitta on linnunkakkakasat portailla, mutta ehkä kestämme jälleen, onhan noista kokemusta jo usean vuoden ajalta. Ja sitäpaitsi kasat häviävät, kun poikaset oppivat lentämään...