Uskomatonta, miten kovasti rakasta ihmistä voi kaivata monien vuosienkin jälkeen. Isäni ei koskaan tavannut yhtään minun lapsistani ja voin vain miettiä, miten hän olisi heitä rakastanut. Lapsille Saku-pappa on oikea henkilö, koska hänestä on puhuttu ja varsinkin äitini muisteli häntä usein. He saivan elää äidin kanssa vain parikymmentä vuotta yhdessä, mutta ne olivatkin sitten ikimuistoiset vuodet, koko elämän arvoiset.
Tässä vielä äidin ja isän kuva, noin vuodelta 1971.
