Nyt on vihdoin saatu tämän kevään puunistutusurakka valmiiksi. Kuusia on kasvamassa taas montamonta ja ilokseni huomasin siinä puuhassa painonkin pudonneen. Varsinkin aivan lopussa, kun aukosta ei oltu kerätty risuja pois, niin käveleminen oli erityisen hankalaa ja välillä meinasin jo kokonaan harmostua kiven, risujen, kasojen ja ojien yli rämpimiseen. Ojia oli alueella siellä täällä kosteusongelman takia: pienet kuusivauvat tarvitsevat optimaaliset olosuhteet, ei liian märkää, ei liian kuivaa ja riittävästi hedelmällistä maata.

Tässä kuvassa kuusia odottamassa pääsyä maahan. Taimet olivat tänä vuonna oikein erityisen kauniita ja vahvoja, toivottavasti vain saisimme sadetta sen verran, että kasvu lähtisi kunnolla alkuun.

Melkein yhtä tärkeää, kuin raataminen metsässä puiden kimpussa, on kahvin juominen maastossa kannon nokassa.

Tuo otsikossa mainittu varpaiden palelu liittyy tähän kummalliseen kylmyyteen. Kesäkuuta elellään, eikä tulisi mieleenkään pukeutua sortseihin useimpina päivinä. Olisi niin mukava antaa auringon paistaa iholle, mutta pakko on sonnustautua villasukkiin, kumisaappaisiin ja paksuun takkiin. Ei kovin kesäinen fiilis :-/