...on vietetty täällä kulmilla leppoisissa merkeissä. Laatikot on syöty loppuun, kinkun loppu on pakastettu ja osa jauhettu lihapasteijoita varten, kaloista on vai muisto jäljellä. Erikoista on se, että suklaarasioita on vielä kaksi kokonaan avaamatta, ihmettelen suuresti. Lapset ovat tänä jouluna popsineen hyvällä halulla kuivattuja ananaksia, rusinoita ja muuta sellaista terveellistä.

Joulun ajan hittejä ovat meillä olleet barbiet ja pelaaminen. Koko perheellä pelailimme Rummikubbia ja kivaa oli se, että jopa Helmi innostui pelaamaan ja osasi oikein näppärästä siirrellä tiiliä pöydällä. Tänään lapset leikkivät naapurin serkkujen kanssa ja monenmoista puuhaa riitti. Välillä joku kävi napsauttamassa telkan päälle, mutta eipä sitä kukaan viitsinyt katsella ja minä aina hiippailin sitä sammuttamaan.

Itse olen nautiskellut massailusta. Innostuin nimittäin kovasti Pörrön massajoulukalenterista ja kaivoin massaboxini esille. Tytöistä kaksi lyöttäytyi seuraani ja nyt meillä on vaikuttava kasa halimatoja, helmiä, kaulafiipuksia ja muuta mukavaa. Kuvia tulossa, kunhan jaksan ruveta kameran kanssa pulaamaan.

Vielä pitäisi ehtiä käymään Turun linnan Sankari vai konna -näyttelyssä. Viime kesänä kolusimme linnaa ristiin ja rastiin, mutta juuri tämä näyttely jäi tosi vähälle katsomiselle ja tammikuun puolessa välissä se jo puretaan.

Lunta tietysti toivoisin, mutta ihan kaikkea ei voi saada. Elämä on yllättävän mukavaa. Ihanaa vuoden loppurysäystä kaikille lukijoille!