Voi hyvät hyssykät, miten kiirettä voikaan olla, vaikka talven opetustyö onkin jo päättynyt. Ompelutöitä riittäisi, rippijuhlien valmisteluun menee aikaa, työnhaku työllistää ja kotiakin pitäisi joskus kohentaa. Lisäksi vielä inha mahatauti iski meihin, mutta onneksi minä olen vielä siltä säästynyt. Ei tosiaankaan ole aikaa sairastella :-)

Laitan tänne muutamia kuvia kaikesta mielenkiintoisesta.

Tässä SE hetkin, jolloin sain todistukseni. Äärimmäisenä vasemmalla Paula Rantamaa ruusun kanssa odottamassa onnitteluvuoroaan.

Kotona pidin juhlat sunnuntaina 26.4. ja vieraita kävi kiitettävän paljon. Hauskaa oli, että seurakunnan nuoret olivat kanttorin kanssa kiertämässä riparilaisten koteja ja poikkesivat siinä samalla meillä laulamassa.

Ja pääsin minäkin laulamaan, sain valita itse laulun.

Ompeluhommia olen vähän aloitellut jälleen. Muutamia korjaustöitä on ilmaantunut ja seuraava isompi juttu olisi Annin rippipuku. Tässä välissä hurautin kasaan yhden farkkukassin, niitä aina tarvitaan.

Origamikaloja, jotka jostain syystä innostivat taas tekemään muitakin paperintaittelukokeiluja. Mielenkiintoista :-)

Lintunen pihapuussa. Tässä paikalla oli ennen suuri riippapihlaja ja sen kaaduttua istutimme paikalle uuden samanlaisen, joskin hieman pienemmän. Kyllä tämäkin hento puun alku jo linnunlaulupuuksi kelpaa, mutta kovin montaa lintua se ei kerrallaan voi vielä kantaa.

Alla vielä sama paikka silloin, kun vanha puu vielä oli pystyssä.

Äiti olisi täyttänyt 83 vuotta 1.4. Narsissit ovat jo nuupahtaneet haudalla ja luonto on vielä kovin kuolleen näköinen. Tarkoitus on istuttaa haudalle tänä kesänä pikkusydäntä, joka kukkii kauniisti koko kesän.